Eipä mennyt tämäkään viikko ihan niinkuin Strömsössä.
Maanantaina oli suunnitellusti lonkan puolen tunnin kaivelu hierojalla, tosin ilman merkittävää parannusta kipuihin. Tiistaina oli keuhkoissa epämääräinen tunne, joka pahimmillaan kokemuksen mukaan enteilee flunssaa tai muuta keuhkotautia ja parhaimmillaan on vaan jotain yleistä oirehdintaa, joka tässä tapauksessa olisi vaikka voinut johtua sunnuntaisesta pitkästä treenistä talvikelissä ulkona. Kun riskejä ei oikein tee mieli ottaa, niin päätin kuulostella pari päivää mikä on meininki.
Torstaihin mennessä oli käynyt selväksi, ettei flunssasta liene kyse (vaikka vähän muutakin oiretta pukkasi), mutta varsinaisen treeniohjelman noudattaminen oli jo mennyt harakoille. Päätin tehdä edes jotain ja hurautin työmatkat (15 km/suunta) fillarilla. Vaikkakin hurauttaminen on vähän liioiteltu ilmaisu ei-niin-hyvin-joka-paikasta-putsatuilla pyöräteillä seikkailemiselle. Saipahan kuitenkin hiukan liikettä niveliin ja raitista ilmaa.
Perjantai meni huiliessa, selkäkivut kun olivat jälleen edellisenä yönä riivanneet niin, että nukkumisesta ei tullut mitään ja väsymys oli infernaalinen. Lauantaina kynsin lumisohjossa fillarilla salille ja tein siellä ihan onnistuneen tunnin peruspunttitreenin paikkaharjoitteluna.
Tänään sunnuntaina on ollut aivan mahtavan upea aurinkoinen kevättalven sää ja siihen sopi luonnollisesti pitkä pertsalenkki keskuspuistossa. Pertsailu kun tuntuu olevan varsin selkäystävällinen laji. Lämpötila oli auringossa +10 ja varjossa pari astetta pakkasella, joten lähdin liikkeelle zero-suksilla. Olisi sittenkin ehkä pitänyt ottaa ne pakkasversiot, koska nyt ei ollut pitoa eikä sen puoleen kyllä kummoista luistoakaan, joten meno oli huomattavan hidasta kun yritti pitää sykkeet PK-lukemilla. Kolmisen tuntia tuli joka tapauksessa upeasta säästä nautittua ja kilometrejä kertyi himppasen alle 25.
Ensi viikolla yritän taas jatkaa treeniohjelman mukaisesti. Siitä on nyt karsittu toistaiseksi juoksut pois ja tilalla on hiihtoa ja/tai fillarointia, jotta selkä hiukan rauhoittuisi. Nähtäväksi jää onko sillä toivottua vaikutusta.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Oodi pertsalle
Tällä viikolla on tehty ja oltu tekemättä tähän malliin:
Ma: huoltoa eli hieroja taisi vihdoin löytää lonkan uumenista kohdan, joka on kireänä ja mahdollisesti syy tahi ennemminkin seuraus lonkkakipuun. Nyt kaivellaan sitten sitä oikein urakalla.
Ti: 1:30 PK-spinningiä (eka tunti "ohjattua") + vajaan vartin voimatreeni. Kyllä oli surkea ohjaaja spinningissä, ei minkään valtakunnan rytmitajua ja yhtä innostava kuin kasa kuollutta heinää! Syke nousi silkasta ärsytyksestä.
Ke: VK-spinning 1:20 (superhyvä ohjaaja!) + reilu vartti VK-juoksua matolla.
To: Lonkkakivun takia - tai ettei se pahenisi enää enempää - ei kertakaikkiaan uskaltanut juosta ohjelman mukaista 1:30 PK-treeniä. Korvasin samanmittaisella kävelyllä mutta eipä tuo paljon paremmalta tuntunut, vaikka tärähtelyä oli vähemmän. Venyttelin puoli tuntia päälle, joka ei tuntunut ainakaan pahentavan tilannetta.
Pe: Puoli tuntia lonkan kaivelua päivällä, josta muistona muutama mustelma. Illalla juoksu salille (meno & paluu) + vartin kuulapainotteinen voimatreeni.
La: 1:00/2km uintia. Koitin riivatusti tavoitella oikeaa käsivetotekniikkaa, mutta hidasta on ihmisen oppiminen. Ehkä hetkittäin tuli oikea flow päälle, tuntui ainakin hyvälle.
Su: 2:30/24,3 km pertsaa keskimäärin 6 min kilometrivauhdilla ja ihmeitten ihme: syke pysyi nätisti PK-alueella, keskisykkeen jääden niinkin alas kuin 126:een! (Aerobinen kynnys on 152). Joko mittarissa on jotain vikaa tai sitten jotain kehitystä tai muuta omituista on tapahtunut. Tuntuma oli kyllä tosi hyvä: zero-sukset luistivat kuin unelma ja pitoakin oli miltei riittävästi. Tämähän oli sentään jo talven neljäs hiihtolenkki ja jos laskee kaikki hiihtelyt viimeisen 15 vuoden ajalta niin ehkä noin 20 kertaa alkaa olla täynnä...
Maalla lapsuuden umpihangen & surkeitten puusuksien kanssa viettäneenä hiihto ei varsinaisesti ole kuulunut suosikkilajeihin. Paradoksaalista kyllä nyt kun asuu keskellä betonighettoa on vihdoin kunnon olosuhteet suksimiselle: keskuspuiston loistava latuverkosto kun on kivenheiton päässä. Ja fakta vaan on, että hiihto on välinelaji: jos ei suksi luista tai pidä niin kyllä ei naurata eikä huvita. Tänään siis ehkä ensimmäisen kerran elämässäni nautin hiihtämisestä tosissani ja totesin, että siinä voisi jopa kehittyä ihan ok kuntoilijatasolle, edellyttäen että niitä hiihtokertoja tulisi hiukan enemmän kuin se 20 viidessätoista vuodessa.
Ma: huoltoa eli hieroja taisi vihdoin löytää lonkan uumenista kohdan, joka on kireänä ja mahdollisesti syy tahi ennemminkin seuraus lonkkakipuun. Nyt kaivellaan sitten sitä oikein urakalla.
Ti: 1:30 PK-spinningiä (eka tunti "ohjattua") + vajaan vartin voimatreeni. Kyllä oli surkea ohjaaja spinningissä, ei minkään valtakunnan rytmitajua ja yhtä innostava kuin kasa kuollutta heinää! Syke nousi silkasta ärsytyksestä.
Ke: VK-spinning 1:20 (superhyvä ohjaaja!) + reilu vartti VK-juoksua matolla.
To: Lonkkakivun takia - tai ettei se pahenisi enää enempää - ei kertakaikkiaan uskaltanut juosta ohjelman mukaista 1:30 PK-treeniä. Korvasin samanmittaisella kävelyllä mutta eipä tuo paljon paremmalta tuntunut, vaikka tärähtelyä oli vähemmän. Venyttelin puoli tuntia päälle, joka ei tuntunut ainakaan pahentavan tilannetta.
Pe: Puoli tuntia lonkan kaivelua päivällä, josta muistona muutama mustelma. Illalla juoksu salille (meno & paluu) + vartin kuulapainotteinen voimatreeni.
La: 1:00/2km uintia. Koitin riivatusti tavoitella oikeaa käsivetotekniikkaa, mutta hidasta on ihmisen oppiminen. Ehkä hetkittäin tuli oikea flow päälle, tuntui ainakin hyvälle.
Su: 2:30/24,3 km pertsaa keskimäärin 6 min kilometrivauhdilla ja ihmeitten ihme: syke pysyi nätisti PK-alueella, keskisykkeen jääden niinkin alas kuin 126:een! (Aerobinen kynnys on 152). Joko mittarissa on jotain vikaa tai sitten jotain kehitystä tai muuta omituista on tapahtunut. Tuntuma oli kyllä tosi hyvä: zero-sukset luistivat kuin unelma ja pitoakin oli miltei riittävästi. Tämähän oli sentään jo talven neljäs hiihtolenkki ja jos laskee kaikki hiihtelyt viimeisen 15 vuoden ajalta niin ehkä noin 20 kertaa alkaa olla täynnä...
Maalla lapsuuden umpihangen & surkeitten puusuksien kanssa viettäneenä hiihto ei varsinaisesti ole kuulunut suosikkilajeihin. Paradoksaalista kyllä nyt kun asuu keskellä betonighettoa on vihdoin kunnon olosuhteet suksimiselle: keskuspuiston loistava latuverkosto kun on kivenheiton päässä. Ja fakta vaan on, että hiihto on välinelaji: jos ei suksi luista tai pidä niin kyllä ei naurata eikä huvita. Tänään siis ehkä ensimmäisen kerran elämässäni nautin hiihtämisestä tosissani ja totesin, että siinä voisi jopa kehittyä ihan ok kuntoilijatasolle, edellyttäen että niitä hiihtokertoja tulisi hiukan enemmän kuin se 20 viidessätoista vuodessa.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Vedetään lonkkaa
Kalenteriviikon 6 treenit tuli logistisista syistä venytettyä viikon 5 lopun ja viikon 6 välille sekalaiseen järjestykseen seuraavasti:
Su: kävely salille, 1:00 PK-spinning + vartin voimatreeni
Ma: uinti 2400m/1:05
Ti: 1:30 juoksu matolla, sis. erilaisia intervalleja
Ke: lepo
To: juoksu salille + voimatreeni (paikkaharjoittelu) 0:50
Pe: uinti 2600m/1:15
La: PK-pertsaa 22,7km/2:24
Su: lepo (koska lauantaina hippalointia yömyöhään mm. tämän tahtiin)
Perjantain uintikerralla sattui varsin sopivasti, että valmentaja oli yhden tehoryhmän mukana treenailemassa ja kerkesi siinä hiukan tekniikkaani vilkaista. Pari oleellista virhettä pisti silmään joten haastetta ja hiottavaa riittää. Oma tuntemus on, että jotain edistystäkin on kuitenkin jo tapahtunut: uintitreenit jaksaa vetää paremmin läpi ja välillä on tunne, että matkustajasta on tullut kuljettaja.
Viikko 7 alkoi levolla ja lonkan tehohuollolla hierojan piinapenkissä. Mahdollinen ongelmapesäke löytyi ja sitä kaivellaan nyt pari kertaa viikossa oikein urakalla. Tiistaina taas on ohjelmassa visiitti fysiatrille. Saas nähdä, josko sieltä saisi jotain uutta ideaa mitä kipujen taltuttamiseksi ja/tai estämiseksi voisi tehdä.
Su: kävely salille, 1:00 PK-spinning + vartin voimatreeni
Ma: uinti 2400m/1:05
Ti: 1:30 juoksu matolla, sis. erilaisia intervalleja
Ke: lepo
To: juoksu salille + voimatreeni (paikkaharjoittelu) 0:50
Pe: uinti 2600m/1:15
La: PK-pertsaa 22,7km/2:24
Su: lepo (koska lauantaina hippalointia yömyöhään mm. tämän tahtiin)
Perjantain uintikerralla sattui varsin sopivasti, että valmentaja oli yhden tehoryhmän mukana treenailemassa ja kerkesi siinä hiukan tekniikkaani vilkaista. Pari oleellista virhettä pisti silmään joten haastetta ja hiottavaa riittää. Oma tuntemus on, että jotain edistystäkin on kuitenkin jo tapahtunut: uintitreenit jaksaa vetää paremmin läpi ja välillä on tunne, että matkustajasta on tullut kuljettaja.
Viikko 7 alkoi levolla ja lonkan tehohuollolla hierojan piinapenkissä. Mahdollinen ongelmapesäke löytyi ja sitä kaivellaan nyt pari kertaa viikossa oikein urakalla. Tiistaina taas on ohjelmassa visiitti fysiatrille. Saas nähdä, josko sieltä saisi jotain uutta ideaa mitä kipujen taltuttamiseksi ja/tai estämiseksi voisi tehdä.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Pakkolomailua
Tuli sitten yksi pakkolepoviikko tähän väliin. Varoitus, että seuraa (juonipaljastusten sijaan) mainintoja ruumiintoiminnoista eli herkkänahkaiset jättäkööt lukemisen tähän.
Viikon 4 sunnuntain vatsakivut rauhoittuivat pariksi päiväksi palatakseen jälleen. Tiistaina menin ohjelman mukaisesti tekemään salille reilun puolentoista tunnin PK-spinningin ja siihen pienen kuntopiirin päälle. Mahaa sattui mutta treeni kulki silti suht mukavasti. Suihkussa olo oli jotenkin ihmeen ahdistava ja saunassa sai oltua vaan pari minuuttia. Ei hyvä. Seuraavana aamuna luovutin suosiolla ja totesin että huilataan nyt sitten. Edelleenkään ei ilmaantunut niitä pahimpia oireita, oksentelua tai ripulia, mutta kivut, väsymys, ruokahaluttomuus ja turvotus vaivasivat sitten senkin edestä.
Keskiviikko meni enimmäkseen torkkuessa. Torstaina jo hiukan tuli töitä tehtyä ja perjantai oli kotitoimistopäivä. Työmaalta kehotettiin pysymään poissa, ongelma kun ei tuntunut siellä laantuvan vaan sairastuneitten määrä senkun kasvoi. Itse totesin moneen muuhun verrattuna pääseväni melko pienin oirein eli aika tiukka vastustus kropassa ilmeisesti oli päällä.
Lauantaina olikin eksoottista liikkua neljän seinän ulkopuolelle kolmen kotona homehdutun päivän jälkeen oikein kauppareissun verran. Tänään sunnuntaina olo oli jo niin mainio, että kävelin salille, tein tunnin PK-spinningin ja vajaan vartin voimatreenin ja kävelin takaisin kotiin. Tuntui erittäin hyvälle, joten lepo on tehnyt tehtävänsä.
Koska tämä viikko meni ns. harakoille teen ensi viikolla ne treenit, jotka olisi pitänyt tehdä jo tällä viikolla, joten nyt ollaan viikko jäljessä alkuperäisestä suunnitelmasta. Kroppaansa lienee kuitenkin järkevä kuunnella ja mielummin huilia pari ylimääräistä päivää, kuin jäädä sitten johonkin sairastamiskierteeseen useammaksi viikoksi. Ei se kokonaisuus tähän kaadu. Ja onpahan tullut luettua paljon - lempipuuhaa sekin - kun juuri mitään muuta ei ole voinut tehdä. Nyt on menossa Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu, varsin mainio, joskin melko erikoinen kirja. Murakamin teoksista ensimmäisenä tuli luettua opus Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, suositeltavaa luettavaa kaikille juoksijoille ja miksei muillekin kestävyysurheilijoille.
Viikon 4 sunnuntain vatsakivut rauhoittuivat pariksi päiväksi palatakseen jälleen. Tiistaina menin ohjelman mukaisesti tekemään salille reilun puolentoista tunnin PK-spinningin ja siihen pienen kuntopiirin päälle. Mahaa sattui mutta treeni kulki silti suht mukavasti. Suihkussa olo oli jotenkin ihmeen ahdistava ja saunassa sai oltua vaan pari minuuttia. Ei hyvä. Seuraavana aamuna luovutin suosiolla ja totesin että huilataan nyt sitten. Edelleenkään ei ilmaantunut niitä pahimpia oireita, oksentelua tai ripulia, mutta kivut, väsymys, ruokahaluttomuus ja turvotus vaivasivat sitten senkin edestä.
Keskiviikko meni enimmäkseen torkkuessa. Torstaina jo hiukan tuli töitä tehtyä ja perjantai oli kotitoimistopäivä. Työmaalta kehotettiin pysymään poissa, ongelma kun ei tuntunut siellä laantuvan vaan sairastuneitten määrä senkun kasvoi. Itse totesin moneen muuhun verrattuna pääseväni melko pienin oirein eli aika tiukka vastustus kropassa ilmeisesti oli päällä.
Lauantaina olikin eksoottista liikkua neljän seinän ulkopuolelle kolmen kotona homehdutun päivän jälkeen oikein kauppareissun verran. Tänään sunnuntaina olo oli jo niin mainio, että kävelin salille, tein tunnin PK-spinningin ja vajaan vartin voimatreenin ja kävelin takaisin kotiin. Tuntui erittäin hyvälle, joten lepo on tehnyt tehtävänsä.
Koska tämä viikko meni ns. harakoille teen ensi viikolla ne treenit, jotka olisi pitänyt tehdä jo tällä viikolla, joten nyt ollaan viikko jäljessä alkuperäisestä suunnitelmasta. Kroppaansa lienee kuitenkin järkevä kuunnella ja mielummin huilia pari ylimääräistä päivää, kuin jäädä sitten johonkin sairastamiskierteeseen useammaksi viikoksi. Ei se kokonaisuus tähän kaadu. Ja onpahan tullut luettua paljon - lempipuuhaa sekin - kun juuri mitään muuta ei ole voinut tehdä. Nyt on menossa Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu, varsin mainio, joskin melko erikoinen kirja. Murakamin teoksista ensimmäisenä tuli luettua opus Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, suositeltavaa luettavaa kaikille juoksijoille ja miksei muillekin kestävyysurheilijoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)